Elokuu

Elokuu on jalkapalloromantikon kulta-aikaa ja kuukausista paras.

Kesän arvokisojen jälkeinen tyhjyys on käsitelty, kotimaisten sarjojen ratkaisuvaiheet lähenevät ja Eurooppa herää henkiin kesähorroksesta. Ensin Belgian Jupiler League, sitten Skotlannin Valioliiga, Championship, Eredivisie, La Liga, Serie A... ja lopulta myös Saksan Bundesliga.

Siirrot kiinnostavat. Ai niin, Mbappé on Realissa, Olise Bayernissa ja Håkans Lech Poznanissa!

Pelaajat ovat vielä levänneitä, sähäkkiä ja täynnä peli-iloa ja näyttöhalua, ollaan vielä 50-70 ottelun päässä siitä kun kausi todella vie veroaan, eivätkä he vielä muistuta Stiga-lätkäpelin tahdottomina eestaas raahustavia muoviukkoja kuten keväisin ennen kolmen viikon kesälomaansa, tarkoitan omatoimijaksoa.

Belgian supercup pelataan aina jopa kummallisen aikaisin, tänä vuonna jo 20. heinäkuuta, kun eurooppalaiset vasta haaveilevat kesälomiensa alkamisesta ja parhaassa futiksenkatseluvaiheessa on lähinnä Belgiasta viis veisaava pesäpallokansa Suomessa, joka käristäisi läskiä Pori Jazzissa, ellei Porissa sataisi 85% todennäköisyydellä jatsien aikaan.

No, kaikki muutkin viis veisaavat Belgian liigasta, joten se siitä.

Elokuu on sopivaa aikaa taivastella, vaativatko maksukanavat tänä vuonna maksun mirhamina vai riittävätkö vielä eurot. Entä kuinka monta tilausta pitää olla, että näkee edes päällimmäiset pääsarjat?

Vastaus: niin monta, että piirongin perälle jemmattu mirhami loppuu kesken.

Elokuussa on aika unelmoida Huuhkajien, Helmarien ja Pikkuhuuhkajien lennosta syksyn karsintapeleissä. Elokuun toiveikkuuta voi muistella marraskuussa Olympiastadionin wc-maailman jonossa, kävi Suomen miten tahansa.

Suomalaisena jalkapallofanina omat toiveikkuudetkin oppii muistamaan.

Eikä se ole moite vaan kehu.

Pahinta olisi syntyä Manchester Cityn faniksi ja turtua menestykseen korkeatasoisen laatujalkapallon tuodessa pokaalia pokaalin perään. Vailla jännitettä, vailla huolta siitä riittävätkö rahat vahvistuksiin tai sitä, millainen jokerikortti valmentajaksi tai manageriksi on tällä kertaa ongittu.

Joskus osuu nappiin, ja sitten juhlat ovat sitäkin riehakkaammat.

En halua aliarvioida Cityn kannattajia, heidän intohimoaan ja sitä, miten paljon jalkapallo ja menestys heille antavat.

Itse olen onnellinen märällä Stadikalla, kun aina toivotaan ja joskus saadaan.