Raikas huuhkajaparvi olisi tapellut Wembleyn nurmella koko joukkueena yhtä selkärankaisesti kuin Arttu Hoskonen yksin.
Nyt jäivät piippuun toivottu raikkaus ja parven antama voima. Niin Pireuksessa kuin Lontoossakin avauspuolikas oli lupaava, mutta sitten korttitalo sortui yllättävänkin helposti, kun kotijoukkue heitti löylyä kiukaalle. Kenkä alkoi puristaa, jalka hidastua, välimatkat kasvaa, aika tilanteissa loppua ja epävarmuus kalvaa – ja poks vaan, ilmat lähtivät pihalle.
Wembleyllä surkeus ja taitoero kiteytyi vaihdosta sisään tulleeseen Ilmari Niskaseen. Hän ruokki alasarjajyrän rajallisilla taidoilla huipputason scorpparihittimiestä Rock-you-like-a-Harrykanea, joka kiitti ja kuittasi.
Päävalmentaja Markku "Rive" Kanervasta paistoi ottelun jälkeen lannistuminen ja ilottomuus. Rive on korkeatasoinen henkinen valmentaja ja malttijohtaja, joka sai aikanaan materiaalista parhaan irti. Nyt sama mies laukoi epäselviä selityksiä vaihdoista ja taktiikasta, eikä onnistunut millään eleellä vakuuttamaan että tiesi tarkkaan mitä tekee.
Eivät ne tietenkään olleet reilut jaot. Jalkapalloa hengittävä 56 miljoonan asukkaan varhain teollistunut lajikehto vastaan 5,6 miljoonan asukkaan myöhään kaupungistunut jääkiekko- ja pesäpallovaltio. Jo desimaaliero kertoi pohjatilanteesta.
Mutta silti: julkistettiinko riveluutio Kansojen liigan avausviikonlopussa lopullisesti kuolleeksi? Olivatko odotukset Riven ja tuoreelta vaikuttaneen Tainio–Honkavaara–Sparv-taustatrion luomasta Uudesta Suomalaisesta Maajoukkuejalkapalloilusta vain utopiaa?
Lähellä sitä ollaan.
Kommentit
Lähetä kommentti