Nykyinen vaihtoruletti tuottaa kömpelöä fyysistä komediaa

Koronapandemian jälkeen jalkapallon seuraaminen jäi minulta pitkään vähemmälle. Ehkä osittain vähäisen seurannan takia tuntuu, että jalkapallo on muuttunut lyhyessä ajassa tosi paljon. Tai sitten se todella on muuttunut.

En puhu nyt edes VAR-uudistuksista, vaan ajattelen ensisijaisesti pelaajavaihtoja. Kun vielä joitakin vuosia sitten niitä oli kolme per ottelu, nyt viisi. Jos muutosta ajattelee prosentuaalisesti, se on reilu 66 pinnaa. Sehän muuttaa kaiken.

Mitä tänä syksynä olen huippusarjojen otteluita katsonut, niin mielikuvani on vahvasti se, että vaihdoilla iso vaikutus pelinkulkuun. Jos on mahdollisuus panna pari kolme kovatasoista menijää peliin tunnin pelin jälkeen, niin se kannattaa tehdä. Jää vielä pari viime hetken vaihtoa plakkariin. En ole juuri törmännyt mihinkään tutkimustietoon ilmiöstä, mutta väitän, että pelit voitetaan yhä useammin onnistuneilla vaihdoilla. 

Ja pahimmillaan hävitään. En tiedä, mikä idea Huuhkajilla oli Wembleyllä ottaa Jere Uronen ja Teemu Pukki vaihtoon, kun ensimmäinen puolisko oli sujunut hyvin. Ainakaan vaihtomiehet eivät nostaneet Suomen pelin tasoa. Toki meno olisi varmasti ollut toisella puoliskolla kylmää joka tapauksessa.

Englannin mestaruussarjan pelejä katsoessa on käynyt jopa mielessä, että kentälle ei laiteta parasta mahdollista avauskokoonpanoa. Valitaan pelaajat, jotka pystyvät pitämään tilanteen hallinnassa mahdollisimman pitkään. Ratkaisijat lasketaan kentälle vasta tunnin jälkeen.

Visuaalisena pelitapahtumana nykyvaihdot vaikuttavat pahimmillaan joltain kömpelöltä fyysiseltä komedialta. Olen alkukauden aikana nähnyt parikin Championshipin peliä, joissa on vaihdettu neljä pelaajaa kerralla. Eka kerta oli hämmentävä ilmestys, kun neljä kaveria parveili sivurajan tuntumassa ja vaihtoja osoitettiin vuoron perään kahdella näyttötaululla. Siinä oli joku assistenttina neljännelle tuomarille räknäämässä numeroita aia seuraavaan tauluun sillä välin, kun tuomari nosti yhtä ylös.

Toisella kerralla vaihto sujui jouhevammin, mutta se oli QPR:n reaktio Derbyn kahteen maaliin minuutin sisään. Siinä haiskahti vahvasti epätoivo. Neljän pelaajan vaihdossa on harrastajaliigan tuntu.

Mitä sitten olisi viiden pelaajan vaihto kerralla? Ainakin jotain aivan muuta kuin kuin jalkapalloa sellaisena kuin minä olen sen oppinut tuntemaan.

Pelaajavaihto vuodelta 2008: KSZO Ostrowiecin Tomasz Żelazowski ja Krystian Kanarski (oikealla). Kuva Wikipediasta, kuvaaja Krugerr, oikeudet: CC BY-SA 4.0