Žan Celarin kujanjuoksu

Mieleeni on piirtynyt, miten Žan Celar ikään kuin jarruttelee, kun joukkuekaverit tönivät häntä eteenpäin ottamaan suosionosoitukset vastaan. Tämä tapahtui pelin jälkeen keskiviikkona, kun QPR:n joukkue kiitteli Cardiffiin matkanneita kannattajiaan heidän katsomolohkonsa edessä. 

Vaikka Celar oli tilanteessa helpottuneen ja iloisen näköinen, hänen kehonkielensä näytti siltä, että hän ei haluaisi kohdata faneja silmästä silmään. Ikään kuin hän pelkäisi edelleen, että joku sanoisi pahasti.

Voin vain kuvitella, millaisia huutoja hän on joutunut alkukaudesta kestämään. On todella pirullista tehdä työtä, jota arvioidaan koko ajan julkisesti – etenkin nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella.

Miten tähän tultiin? Yli 900 minuuttia jalkapalloa QPR:ssä ilman maalia. Ei aivan unelma-alku uudelle hyökkääjälle.

Tilastojen mukaan slovenialainen 25-vuotias Žan Celar on maalintekijä. Ennen Englantiin siirtymistään hän oli tehnyt Sveitsissä FC Luganossa 51 maalia 118 pelissä. Ei nyt ihan tappotahtia, mutta aika tasaista suorittamista.

Alkukaudesta Michael Frey oli QPR:n ykkösvalinta ysipaikalle, kun Celar vielä haki vauhtia. Sitten Frey loukkaantui.

Sen jälkeen Celar on ollut avauskokoonpanossa jokaisessa pelissä. Yksi maaliton peli seurasi kuitenkin toistaan ja hän joutui QPR-fanien sylkykupiksi. ”Ei osaa laukoa, ei syöttää, ei puskea tai juosta.”

Kirjoitin jo tämän blogin avaustekstissäni, kuinka epätoivo jalkapallossa vetää minua puoleensa. Celar oli puhdasta energiaa tälle synkälle intohimolle. Toisaalta tiesin odottaa sitä riemua, minkä saisi kokea, kun hän viimein tekisi maalin.

Usein sanotaan, että jalkapallo on niin yllättävää draamaa, ettei sitä paraskaan näytelmäkirjailija osaisi kirjoittaa. No, tällä kertaa jalkapallon aineeton käsikirjoittaja noudatti puhtaasti klassisia draaman lakeja: ensin sankari kokee vaikeuksia, jotka koko ajan vain syvenevät. Lopulta edessä on se synkin hetki.

Viikko sitten lauantaina Stokea vastaan QPR sai rankkarin.

Celar päätti laukoa. Ohi.

Žan Celar poistuu kentältä tauolle epäonnistuneen rankkarin jälkeen.
Televisioruudusta kännykällä napattu kuva tavoittaa oikean tunnelman.

Valmentaja Martí Cifuentesilta kyseltiin jo pelin jälkeen lehdistötilaisuudessa, miksi Celar sai laukoa, kun kentällä olisi ollut keskikenttäpelaaja Nicolas Madsen, jolla on virheetön rankkaritili ties kuinka pitkältä ajalta. Valmentaja totesi, että myös Celarilla on hyvä rankkarihistoria, tänään vain sattui menemään ohi. Cifuentes on ollut suosittu, mutta viime viikkoina soraääniä on noussut häntäkin vastaan.

QPR sai pelin ainoan maalinsa Stoken puolustajan jalasta. Yleinen vitsi olikin sen jälkeen, että QPR:n maalipörssiä johtaa "Own goal".

Palataan draaman lakeihin: onnistuminen tulee vasta synkimmän hetken jälkeen.

Seuraava peli Cardiffissa oli jo seitsemäs Celarin avauskentällisen paikka putkeen. Loanheitto edellisen pelin missatun rankkarin jälkeen oli melkoista.

Mitään kovin vaarallista QPR ei ollut saanut aikaan, ennen kuin pitkää hyökkäyskolmanneksen rajaheittoa jatkettiin puskulla niin, että pallo oli jo menossa keskikenttää kohti. Celar juoksi maalilta poispäin ja tavoitti pallon. Ympärillä oli kolme Cardiffin pelaajaa, mutta Celar kääntyi yllättäen pienessä tilassa ja laukoi puolivolleylla pallon vastustajan maalin yläkulmaan.

Se oli komea suoritus, josta myös joukkuekaverit kiittelivät vuolaasti. 

Vielä pelin loppuhetkillä läpisyöttö putosi hiukan onnekkaasti vastustajan pään kautta Celarille ja hän pääsi läpiajoon. Maalintekijä odotti rauhallisesti maalivahdin ratkaisua. Selvästi luottamus omaan tekemiseen oli löytynyt. Kun veskari tuli vastaan, Celar nosti pallon tyynesti tämän yli maaliin. Nyt jo vaihtomiehetkin juoksivat onnittelemaan.

(Maalit voi halutessaan tsekata YouTube-koosteesta.)

Celarin maaleilla QPR lunasti kauden toisen voittonsa, ensimmäisen sitten elokuun lopun. Pelin jälkeen kaikki iloitsivat Celarin puolesta – sellaista fania ei enää löytynyt, joka ei olisi sanojensa mukaan koko ajan uskonut Celarin kykyihin. Mitä hän itse on mahtanut ajatella sillä hetkellä, kun joukkuetoverit työntävät häntä niiden kannattajien eteen, joista osa on häntä kovasanaisesti arvostellut?

Varmasti se on todella ristiriitainen hetki.

Moni fani oli valmis tuomitsemaan hyökkääjän ennen tätä ensimmäistä onnistunutta peliä. QPR:n yhteispeli on kuitenkin ollut monien loukkaantumisten takia niin ailahtelevaa ja uomiaan hakevaa, että Celarilla on ollut koko syksyn aikana yhteensä ehkä vain kourallinen edes puolittaisia tilaisuuksia pallon kanssa vastustajan maalin lähellä. Se on aivan liian vähän, vaikka hyökkääjä olisi vireessäkin, saati sitten, kun kyseessä on vielä paikkaansa uudessa maassa hakeva pelaaja.

Aina voi sanoa, että hyvä hyökkääjä tekee itselleen paikkoja. Totta on, että Celar on ollut selvästi pitkiä aikoja täysin hukassa.

Kun joukkuepelistä on kyse, niin suuri kysymys on, miten joukkuekaverit pystyvät jatkossa pelaamaan hyökkääjänsä kanssa yhteen. Eilinen Watford-peli vieraissa, QPR:n kolmas peli viikon sisään, oli kyllä yllättävänkin lupaava.

QPR pelasi ehkä koko alkukauden parhaan ekan pelipuoliskonsa. Selvästi keskiviikon voitto oli antanut kovan boostin. Kaiken järjen mukaan joukkueen olisi pitänyt johtaa peliä tauolla, mutta niin vain peli päättyi maalitta.

Celarilla oli pelissä pari hyvää paikkaa, joista ensimmäisen maalivahti torjui komeasti, ja toinen napsahti pienestä kulmasta melkein sisätolppaan ja vielä siitä ulos. Hänen yrityksensä olivat kuitenkin vakuuttavia verrattuna joukkuekavereiden sohlauksiin.

Nyt kun draaman kaari on käyty läpi, voidaan palata jalkapallon normaaliin arvaamattomuuteen. Ehkä Celarin seuraava maali antaa taas odottaa itseään. Maalintekijän psykodraama jatkuu.