Kaksi katsetta FA Cupin otteluun Leicester-QPR, osa 1/2: Neutraalin tihrustajan näkemys

Sumujen saari on nimensä veroinen. FA Cupin 3. kierroksen ottelu Leicester-QPR erottuu vaivoin valkoisen hunnun lomasta. Kun on tottunut kristallinkirkkaisiin ja hallittuihin tv-lähetyskonsepteihin, sumun keskeltä tihrusteltava peli tuntuu alkukantaiselta ja virkistävältä.

Ensimmäinen maali tulee tyhjästä. Erikoistilanne, keskitys, jotain tapahtuu, pallo on sumun keskellä maalissa. Mietin näkikö maalivahti mitään.

Huomaan symppaavani altavastaaja QPR:ää, kuten usein käy. Kun kentällä ei ole omia suosikkeja, janoaa yllätyksiä ja sitä että daavidit pudottaisivat goljateja.

Nyt niin epätasapainoisesta asetelmasta ei ole kyse. QPR pitää palloa ja hakee hyökkäyksiä, Mestaruussarjan keskikastin joukkue on samalla tasolla kuin itseluottamustaan hakeva Valioliigan viimeistä edellinen. Ja pam – QPR:n jonkun Jonathan Varanen oikean jalan pommi rangaistusalueen ulkopuolelta painuu alakulmaan. 1–1.

En tunne pelaajista kuin muutamia. Yksi on ikuinen Jamie Vardy, joka saakin taas yltyvän sumun keskellä avopaikan ja tuhrii sen.

Tältäkin peli näytti tv-ruudussa.

Kun pelissä ei ole isoa henkilökohtaista jännitettä, ehtii pohtia kaikenlaista. Kuten sen, miten kulmat ammutaan alueen keskelle ja melkein jokainen niistä on vaarallinen.

Puoliajan lopuksi tapahtuu. Leicester siirtyy johtoon QPR:n pelaajan (en tunne, en tarkista) menetettyä pallon helposti. Sitten nähdään ottelun kaunein maali, taitavan Facundo Buonanotten puskema 3–1 syöttelyketjun päätteeksi. Mutta vielä tulee yksi yllätys, QPR:n kavennus nyt Leicester-puolustuksen mokan jälkeen.

Pillinvihellys. Mikä puoliaika! Ripustan pyykit, leikin hetken kolmevuotiaan kanssa ja hyräilen innoissani. Nautin cup-väännön yllätyksistä ja siitä, etten vielä tiedä, mitä toinen puoliaika tuo tullessaan.

Mutta kuten monesti käy, puoliajat eivät ole veljeksiä. Leicester tuntuu heti toisen puoliajan aluksi lisäävän kaasua ja QPR tipahtaa kyydistä. Jännite lopahtaa. 4–2, 5–2, 6–2.

Peli on ohi. Mutta se todella kannatti katsoa.

Tämä ja osa 2/2 tehtiin niin, että katsoimme saman pelin ja kirjoitimme siitä yhtä pitkät tekstit. Jarmolla QPR-katse, Jannella neutraali. Toisen tekstin näki vasta, kun oma oli valmis.