Lapsia kentällä (ajan armottomuudesta)

Katselin muutama päivä sitten Valioliigan peliä Arsenal-Tottenham. Suurin osa Tottenhamin avauskokoonpanon pelaajista oli aivan vieraita kasvoja. Siloisia, nuoria kasvoja. Uusi tulokas maalivahti Antonín Kinský, 21, torjui hienosti, mutta oli muuten aika levoton otteissaan. Minun mielikuvissani hyvät maalivahdit ovat aina iältään yli 30-vuotiaita patuja.

Minulle tuli joka tapauksessa hiukan levoton olo tästä pääosin vieraasta Tottenham-kokoonpanosta. En ole hetkeen joukkuetta kovin tarkkaan seurannut. Oli siellä sentään tähti Son Heung-min ja muutama muu tuttu. Arsenalilla oli enemmän tuttuja pelaajia, mutta oli sielläkin joku 18-vuotias lapsi.

Jäin jotenkin jumiin tähän asetelmaan. Mietin, että on tämä nyt armoton muistutus ikääntymisestä. Jo 40-vuotias on ikäloppu futaaja. Se tarkoittaa, että keski-ikäinen penkkiurheilija joutuu luopumaan tutuista suosikeistaan ja tekemään surutyötä.

Olet tottunut seuraamaan tiettyjä pelaajia, sitten ne alkavat jäähdytellä yksi toisensa jälkeen, siirtyvät jonnekin Saudi-Arabiaan tai Miamiin ja lopettavat. Zlatan on ikäiseni ja vaikka hänen uransa jatkui pitkään, hänkin lopetti jo puolitoista vuotta sitten.

Jatkoajallako tässä jo ollaan, 90+3?

Elämänsä ehtoopuolella olevat seuraavat lehtien kuolinilmoituksia: keitä tällä kertaa on siirtynyt ajasta ikuisuuteen? Vaikka se on surullista, on sentään tunnistamisen ilo.

Keski-ikäinen futisfani puolestaan iloitsee, jos joku tuttu pelaaja on siirtynyt valmentamaan. Näin hiljakkoin ikisuosikkini Leighton Bainesin Evertonin väliaikaisena päävalmentajana televisiohaastattelussa. Elähdyttävä hetki.

Yllätyin, kun näin Ashley Youngin nimen Evertonin rosterissa. Hänkin pelaa yhä!

Hän on näköjään 39. Nimi on herja.

Pitäisikö tässä alkaa katsoa yksinomaan vanhoja jalkapallokausia tallenteilta? Haluan taikuri Ronaldinhon ja Rooneyn-pällin takaisin kentälle!

Mutta sanokaas millä ihmeellä Thomas Müller on vasta nyt 35-vuotias? Hän on näyttänyt lähemmäs viisikymppiseltä niin kauan kuin muistan.

Vanhin yhä pelaava ammattilaispelaaja on muuten hämmästyttävä poikkeus, japanilainen Kazuyoshi Miura, 57 vuotta!

Tottenhamin tšekkimaalivahti Antonín Kinskýn isä oli myös maalivahti ja näköjään hänkin nimeltään Antonín Kinský. Siinä on sentään jatkuvuutta. Tällaisen asetelman yleistymistä voisi toivoa luopumisen tuskaa helpottamaan. 

Onhan niitä bändejäkin, joissa soittaa jo seuraava sukupolvi. Aina siinä on silti jotain falskia, kun mukana ei ole enää alkuperäisjäseniä.

Kai se on vain hyväksyttävä, että maailma kulkee eteenpäin, ja etsittävä uusia suosikkeja nuorista. Kyllä nekin siitä kypsyvät ja ikääntyvät.

Kinskylla on kyllä vuosikymmen edessään ennen kuin hän on kunnon maalivahdin iässä.