Aina kun haluan kuulla, miten jalkapallosta puhutaan 2020-lukulaisittain, kaivan esiin Mika Lehkosuon haastattelun Ylen 11 Ystävää -podcastista viime marraskuulta.
Haastattelu on herkullinen esimerkki valmentajien ja analyytikkojen nykykielestä, siitä miten jalkapalloa pelinä kuvataan juuri nyt.
Alle 21-vuotiaiden maajoukkueen menestykseen johtanut Lehkosuo antaa ensimmäisen esimerkin kolmen minuutin kohdalla, kun hän kuvaa joidenkin pelaajien kehitystä epälineaariseksi.
Vähän myöhemmin tulevat sektorit, kuten oikea sektori ja keskisektori. Ne toistuvat Lehkosuon puheessa usein. Sanaa keskikenttä hänen tuntuu olevan vaikea käyttää sellaisenaan. Se onnistuu paremmin, kun Lehkosuo liittää mukaan jonkin toisen sanan, kuten keskikentän korkeudessa tai keskikentän tasalla.
Sitten tulee trendisana: x-factor. Lehkosuo puhuu Norjan alle 21-vuotiaiden maajoukkueen x-factorista, jollaisena hän pitää keskikentältä lähteviä tempokuljetuksia.
 |
| Mika Lehkosuo HJK:n peräsimessä vuonna 2017. Kuva: Peltimikko / Wikimedia Commons |
Kymmenen minuutin jälkeen Lehkosuo on edelleen Norjan vahvuuksissa ja muotoilee niistä virkkeen, joka on kirjoitettava tähän sellaisenaan.
"Erilaisista triggereistä, joka on lähinnä meidän lateraalisyöttö, meidän taaksepäinsyöttö, lähtevät kollektiivisesti siitä käynnistelemään prässejä, jatkavat prässiä loppuun asti, ne on äärettömän dynaamisia, ja hyvällä rytmillä hoitavat tällaista pelin hetkeä."
Ja Lehkosuo jatkaa:
"He ovat vahvoja myös vastahyökkäyselementissä sen jälkeen kun saavat riistoja, kuten sanoin, ne x-factorin kuljettajat joita riittää aika paljon."
Lehkosuo puhuu myös SSV Ulmin keskikenttäpelaajasta Luka Hyryläisestä. Hän sanoo, että Hyryläisellä on eri tavalla taitoa eri konteksteissa. Kun podcastin toimittaja Jussi Vainikka pyytää Lehkosuota muodikkaasti kertomaan Suomen pelin pääperiaatteet minuutissa, Lehkosuo aloittaa näin:
"Hyökkäyssuunnassa me halutaan mennä taakse. Taakse-sana on se periaate, mennään puolustuslinjan taakse. Volyymi on tärkeää siinä. Me halutaan kiihdyttää hyökkäyksiä, jolloin se on erirytmistä toimintaa, me mennään puolestakentästä boksiin tai laukaisupaikalle kymmenessä sekunnissa, silloin me saadaan meidän data-analyysin perusteella positiivinen merkintä siitä että me ollaan tehty kiihdytys."
Mitä Suomi ei halua?
"Ei haluta antaa vastustajajoukkueelle aikaa organisoitua ja tehdä sitä rakennetta, mitä he haluavat."
Mitä Suomi haluaa?
"Me halutaan koko ajan päästä vastustajan päätöksentekosyklin sisään ja aiheuttaa sitä kautta heille ongelmia. Kiihdytyksen ja taakse menemisen kautta me halutaan korkean xG:n paikoille."
Sillä lailla. Suosittelen kuuntelemaan jakson, etenkin sen alkupuolen. Kuunneltuna pienen tilan termitykitys aukeaa vielä eri tavalla kuin luettuna.
Toisenlainenkin kieli olisi mahdollista. Oikeasti Lehkosuo ei käsittele mitään kovin monimutkaisia asioita. Kaikki valmentajat puhuvat pelistä ja sen voittamisesta.
Mutta kuorretetta riittää. Kakku on päällystetty paksulla kermalla. Jos oikein tulkitsen, Lehkosuo puhunee (termit tämän kirjoituksen alusta loppuun) esimerkiksi seuraavista sanoista:
epälineaarinen = epätasainen
oikea sektori = oikea laita
x-factor = erityistaito
tempokuljetus = vauhtikuljetus, kuljetus kovalla vauhdilla
triggeri = houkute
lateraalisyöttö = poikittaissyöttö, syöttö sivulle
volyymi = miesylivoima
päätöksentekosykli = ???
En halua naureskella tai russuttaa siitä, että kaiken pitäisi olla toisin, kuin ennen.
Päinvastoin, nostan Lehkosuolle isosti hattua! Valmentajana hän on kuuntelevan ja inhimillisen oloinen, ja se että suomalainen jalkapallojoukkue pelaa iloista, taitavaa hyökkäysjalkapalloa, on poikkeustilanne ja juhlan paikka. Mutta Lehkosuon kuuntelu kyllä hymyilyttää aina vähintään vienosti.
Globaalien termien ja vierasperäisen kielen käyttäminen on tekevinään asioista hienompia, tarkempia.
Teknisen kielen käyttö liittyy uskoon tehokkuudesta ja datankäytön kaikkivoipuudesta, siitä että mitä vain pystytään tekemään laadukkaammin jos sitä vain mitataan ja analysoidaan tarkemmin (tekoälyllä?).
Kieli lähenee markkinointi- ja konsulttikieltä, jossa asioista pyritään tekemään kokoaan suurempia, hienompia, jotta ne kuulostaisivat erityisiltä. Erityisyys on markkinavaltti eli valmentajan oma x-factor, sillä sen voi muuttaa rahaksi.
Puhe on samaan aikaan monimutkaista ja yksinkertaista. Kieli vilisee pelitilanteita ja -tapahtumia ja niihin vastaamista monin eri tavoin, pelaajien yksilölliset ominaisuudet huomioon ottaen. Monimutkaisuus peittää kuitenkin alleen sen, että jalkapallo on pohjimmiltaan yksinkertainen peli, jossa pitäisi tukkia oma pää ja löytää aukot vastustajan hyökkäyksestä, ja ratkaisevaa on se, miten hyviä pelaajat ovat ja puhaltavatko he yhteen hiileen.
Ja niinkin siitä voi puhua, eikä tämäkään puhetapa ole vielä kuollut. Vaihtoehtona raskasta datajargonia rakastaville moderneille valmentajille on perusrobusti rasvanahkainen tuulitakkiäijä, joka puhuu jalkapallosta kuten jalkapallosta on aina puhuttu. Heitäkin näkee valmentajien joukossa yhä usein.
Mutta on myös datajargonia ollut ennenkin. Muistakaamme lämpövoimatekniikkaa opiskellut Valeri Lobanovski, joka toi 1970-luvulla tieteen neuvostojalkapalloon ja tarkemmin ottaen Kiovan Dynamoon. Lobanovski suhtautui pelikenttään 22 pelaajan täyttämänä avaruudellisen matematiikan hahmotuskohteena, analysoi apurinsa Anatoli Zelentsovin kanssa pelin osa-alueet puhki ja laittoi pelaajat tieteellisiin testeihin.
Nyt apuna on valtavaa laskentatehoa, satoja kameroita ja tekoäly. Yhdessä ne pureksivat minkä tahansa yksinkertaisen tilanteen poikki ja pinoon, raapii auki pallonmenetysten taustatekijät ja syyt liukutaklausten epäonnistumisiin.
Lehkosuollakin on Lobanovskin tavoin teknisen alan koulutus. Hän valmistui vuonna 2003 graafisen tekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta.
Onko Lehkosuon puhetapa markkinointiyhteiskunnan tuote?
Vai vain osoitus siitä, että jalkapallo on data-ajan globaali ykköslaji?
Varmaan molempia.
Kommentit
Lähetä kommentti