”Sinä sitten kannatat QPR:ää. Sitä ei kuule ihan joka päivä.” Noinkin tyylikkäästi voi suhtautua toisen ”epätavalliseen” joukkuevalintaan. Vaikka eihän se mikään valinta ole. Sen vain huomaa tapahtuneen. Jalkapallon seuraajana olen aika myöhäisherännäinen. Ennen kuin innostuin futiksesta toden teolla, toisen maan jalkapalloseuran kannattaminen tuntui kovin vieraalta ajatukselta. Miksi joku kannattaisi ManUa, Realia tai Bayern Munchenia? Kun aloin seurata Valioliigaa, pikkuhiljaa myös koko englantilainen futiskulttuuri alkoi aueta edessäni ja tällaiset ”valinnat” muuttua luonnollisiksi. Oikeastaan jalkapallofanitukseni pohja taidettiin valaa silloin, kun tein useita reissuja Englantiin vuosina 2008–2012. Kun tutustuu paikkaan, on altis retkahtamaan paikallisiin asioihin. Meni kyllä pitkään, ennen kuin kävin ensimmäisessäkään ottelussa, mutta jalkapallo tuli vastaan oikeastaan joka paikassa: lauantaisin peleihin vaeltavia riitti, stadioneita tuntui olevan joka asuinalueella ja sanomalehd...

Elokuu on jalkapalloromantikon kulta-aikaa ja kuukausista paras. Kesän arvokisojen jälkeinen tyhjyys on käsitelty, kotimaisten sarjojen ratkaisuvaiheet lähenevät ja Eurooppa herää henkiin kesähorroksesta. Ensin Belgian Jupiler League, sitten Skotlannin Valioliiga, Championship, Eredivisie, La Liga, Serie A... ja lopulta myös Saksan Bundesliga. Siirrot kiinnostavat. Ai niin, Mbappé on Realissa, Olise Bayernissa ja Håkans Lech Poznanissa! Pelaajat ovat vielä levänneitä, sähäkkiä ja täynnä peli-iloa ja näyttöhalua, ollaan vielä 50 - 70 ottelun päässä siitä kun kausi todella vie veroaan, eivätkä he vielä muistuta Stiga-lätkäpelin tahdottomina eestaas raahustavia muoviukkoja kuten keväisin ennen kolmen viikon kesälomaansa, tarkoitan omatoimijaksoa. Belgian supercup pelataan aina jopa kummallisen aikaisin, tänä vuonna jo 20. heinäkuuta, kun eurooppalaiset vasta haaveilevat kesälomiensa alkamisesta ja parhaassa futiksenkatseluvaiheessa on lähinnä Belgiasta viis veisaava pesäpallokansa Suomess...