Aina kun haluan kuulla, miten jalkapallosta puhutaan 2020-lukulaisittain, kaivan esiin Mika Lehkosuon haastattelun Ylen 11 Ystävää -podcastista viime marraskuulta. Haastattelu on herkullinen esimerkki valmentajien ja analyytikkojen nykykielestä, siitä miten jalkapalloa pelinä kuvataan juuri nyt. Alle 21-vuotiaiden maajoukkueen menestykseen johtanut Lehkosuo antaa ensimmäisen esimerkin kolmen minuutin kohdalla, kun hän kuvaa joidenkin pelaajien kehitystä epälineaariseksi. Vähän myöhemmin tulevat sektorit , kuten oikea sektori ja keskisektori . Ne toistuvat Lehkosuon puheessa usein. Sanaa keskikenttä hänen tuntuu olevan vaikea käyttää sellaisenaan. Se onnistuu paremmin, kun Lehkosuo liittää mukaan jonkin toisen sanan, kuten keskikentän korkeudessa tai keskikentän tasalla . Sitten tulee trendisana: x-factor . Lehkosuo puhuu Norjan alle 21-vuotiaiden maajoukkueen x-factorista , jollaisena hän pitää keskikentältä lähteviä tempokuljetuksia. Mika Lehkosuo HJK:n peräsimessä vuonna 2017. Ku...

Katselin muutama päivä sitten Valioliigan peliä Arsenal-Tottenham. Suurin osa Tottenhamin avauskokoonpanon pelaajista oli aivan vieraita kasvoja. Siloisia, nuoria kasvoja. Uusi tulokas maalivahti Antonín Kinský, 21, torjui hienosti, mutta oli muuten aika levoton otteissaan. Minun mielikuvissani hyvät maalivahdit ovat aina iältään yli 30-vuotiaita patuja. Minulle tuli joka tapauksessa hiukan levoton olo tästä pääosin vieraasta Tottenham-kokoonpanosta. En ole hetkeen joukkuetta kovin tarkkaan seurannut. Oli siellä sentään tähti Son Heung-min ja muutama muu tuttu. Arsenalilla oli enemmän tuttuja pelaajia, mutta oli sielläkin joku 18-vuotias lapsi. Jäin jotenkin jumiin tähän asetelmaan. Mietin, että on tämä nyt armoton muistutus ikääntymisestä. Jo 40-vuotias on ikäloppu futaaja. Se tarkoittaa, että keski-ikäinen penkkiurheilija joutuu luopumaan tutuista suosikeistaan ja tekemään surutyötä. Olet tottunut seuraamaan tiettyjä pelaajia, sitten ne alkavat jäähdytellä yksi toisensa jälkeen...

Sumujen saari on nimensä veroinen. FA Cupin 3. kierroksen ottelu Leicester-QPR erottuu vaivoin valkoisen hunnun lomasta. Kun on tottunut kristallinkirkkaisiin ja hallittuihin tv-lähetyskonsepteihin, sumun keskeltä tihrusteltava peli tuntuu alkukantaiselta ja virkistävältä. Ensimmäinen maali tulee tyhjästä. Erikoistilanne, keskitys, jotain tapahtuu, pallo on sumun keskellä maalissa. Mietin näkikö maalivahti mitään. Huomaan symppaavani altavastaaja QPR:ää, kuten usein käy. Kun kentällä ei ole omia suosikkeja, janoaa yllätyksiä ja sitä että daavidit pudottaisivat goljateja. Nyt niin epätasapainoisesta asetelmasta ei ole kyse. QPR pitää palloa ja hakee hyökkäyksiä, Mestaruussarjan keskikastin joukkue on samalla tasolla kuin itseluottamustaan hakeva Valioliigan viimeistä edellinen. Ja pam – QPR:n jonkun Jonathan Varanen oikean jalan pommi rangaistusalueen ulkopuolelta painuu alakulmaan. 1–1. En tunne pelaajista kuin muutamia. Yksi on ikuinen Jamie Vardy, joka saakin taas yltyvän sumun kesk...

Puhutaan FA Cupin maagisuudesta. Niistä hetkistä, kun alasarjan jengi onnistuu vastoin odotuksia päihittämään Valioliigajoukkueen. QPR:n kannattajana FA Cupista on minulle taika kaukana, kun joukkueeni pelaa. Aina jo etukäteen muistutetaan statsista, että yksikään toinen joukkue ei ole hävinnyt yhtä usein FA Cupin kolmannella kierroksella. Ensimmäisellä puoliskolla toivoin kyllä hurjaa peliä varhaisten maalien jälkeen. Sideshow Bobia ulkoisesti hieman muistuttava QPR:n teinisensaatio Rayan Kolli oli vireä, Jonathan Varane luuti ja laukoi näyttävän maalin. Ärrät puskivat pitkäksi aikaa Ketut köysiin, vaikka eivät onnistuneetkaan nousemaan johtoon. Ennakkoon QPR:n valmentaja Martí Cifuentes sanoi, että haluaa voittaa kaikki pelit. Sitä varten etenkin tänään kentälle olisi tarvittu paras mahdollinen joukkue. Sitä toivoivat myös yli 4500 Leicesteriin matkustanutta ärräfania. Leicester näytti vastahyökkäyksissä Valioliiga-laatua ja QPR puolustamisessa heikkouksiaan. Tältä se nä...